Reilu parikymmentä vuotta sitten astelin ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani. Kyseessä oli iso it-alan yritys ja minun tehtävänäni oli huolehtia kokouspalveluista.

Luotsikseni sain viisikymppisen konkarin, joka oli pyörittänyt samaisia palveluita jo vuosien ajan. Hän näytti miten isolla teollisuuskeittimellä keitetään maistuvat kahvit, kuinka tilataan oikea määrä tarjoiluja ja miten tukun kanssa asioidaan. Hän opetti inventaarion tekemisen, varauskirjanpidon ja senkin, että varasukkahousut on hyvä olla kaapissa. Työskentely yhdessä oli mukavaa ja joka aamu lähdin hyvillä mielin työpaikalle.

Viikkojen vaihtuessa kuukausiksi pistin merkille, miten lämpimästi ihmiset kohtelivat työtoveriani. Vaikutti siltä, että jokainen talossa osastoon tai nimikkeeseen katsomatta tunsi hänet. Hänen puoleensa käännyttiin iloissa ja suruissa, hänestä puhuttiin lämpimin sanankääntein niin takana- kuin edessäpäinkin. Toimitusjohtajakin pistäytyi aamusumpilla säännöllisesti.

Mitä ihmettä tämä kokouspalveluiden ammattilainen sitten teki niin erinomaisesti? Hän oli rehellinen, reilu ja suora. Hän piti minkä lupasi ja keksi ratkaisut kiperissäkin tilanteissa. Hän kohtasi muut ihmiset arvostavasti ja ystävällisesti. Hänellä riitti kiireenkin keskellä kannustava hymy epävarmalle aloittelijalle tai halaus sen tarpeessa olevalle kollegalle. Nuorelle työntekijälle hän oli malliesimerkki työelämätaidoista ja siitä, että itseensä luottamalla asiat tuppaavat järjestymään.

Taas on se aika vuodesta, että kesätyöntekijöitä vilisee käytävillä. Joku kenties untuvikkona, ensimmäistä kertaa, toinen jo parin kesän kokemuksella. Samalla tämäkin kesä tarjoaa mahdollisuuden meille työelämän virtuooseille ohjata nuoria työelämäntaitoihin. Millaista kuvaa työelämästä ja työyhteisöstäsi sinä haluat välittää? Minkälaisen jäljen nuoren mieleen haluat jättää? Kokematon kesätyöntekijä voi jonakin päivänä olla kollegasi, asiakkaasi tai esimiehesi. Miten haluat, että sinut muistetaan vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen?

Matkani jatkui aikanaan eteenpäin, mutta koskaan en ole unohtanut työurani parasta mentoria. Kiitos siis Pirkko, jos satut tämän lukemaan.