Ajankohtaista: Tiistaina puolenpäivän aikaan Suorittaja lopetti työt kesken työpäivän. Hämmentyneiden työtovereiden mukaan hän oli normaalisti lukenut työpisteellään sähköpostia, kun kännykkä äkkiä hälytti. Ilmeisesti puhelimen hälytys oli viimeinen niitti, sillä Suorittaja oli noussut ylös, laittanut kannettavan kiinni ja singonnut kiivaasti soivan puhelimensa roskiin. Tämän jälkeen hän oli asetellut kulkukorttinsa nurinpäin pöydälle ja  sanonut lähtevänsä pitkälle kesälomalle.

”Valitettavasti näitä tapahtuu aina silloin tällöin” kommentoi henkilöstöpäällikkö tapahtunutta. Suorittajan työt saatiin onneksi pikavauhtia delegoitua Aikaansaajalle ja Täysilläsatsaajalle, joten taloudellisia tappioita ei ehtinyt syntyä. Yhtiön toimitusjohtajaa ei tavoitettu eikä hän vastannut soittopyyntöihin.

 

Tietoa stressistä on tarjolla enemmän kuin koskaan ja silti olemme uupuneempia kuin aikoihin.

Jatkuva kiireen tunne ja se, ettei hallitse asioita, on monen asiantuntijan nykypäivää. Nopea tai tehokas tekeminen on työelämässämme arvostettua ja siihen pyritään resursseja pienentäen. Uraohjaajan ja -valmentajan roolissa törmäämme tähän päivittäin, mutta kärsimme asiasta myös itse.

Netti pullistelee itsensä johtamisen vinkkejä, ajanhallintakoulutuksia ja -tekniikoita: sulje puhelin, vastaa sähköposteihin kaksi kertaa päivässä, kytke pois hälytykset, pidä listaa tehtävistä, hengitä syvään. Toki näitäkin taitoja tarvitaan, mutta kokonaan vastuuta ei saa sälyttää työntekijän harteille. Jos resurssointi on pielessä, se ei parane pomodoro-tekniikalla.

Tekemättömien töiden ja tehtävien pohtiminen vie paljon henkistä kapasiteettia, myös silloin, kun ei aktiivisesti tee niiden eteen töitä. Jokainen muistettava asia on kuin aukko, johon mieli palaa tasaisin väliajoin. Tämä aukko umpeutuu vasta, kun homma on hoidettu.

Haasteena on, että tekemättömien tehtävien määrä on loputon, eikä juuri koskaan tule tilannetta, että kaikki on tehtynä. Kuroaksemme aikaa kiinni painamme lisää kaasua, lyhennämme taukoja, skippaamme harrastukset ja minimoimme ihmissuhteet. Nipistämme palautumisesta, siis siitä, joka toisi meille energiaa ja siten itseasiassa lisää tehoa.

Tekemällä asioita valmiiksi on mahdollista saavuttaa hetkellisesti mielenrauha. Mielenrauha ei kuitenkaan ole kovin pysyvä, vaan johtaa suorittamiseen ja lopulta voimien menetykseen.

Ei mennyt tämäkään päivä haaskuun

Kun kiire kuristaa arkea, sitä on vaikea karistaa harteilta kotonakaan. Sama suorittaminen jatkuu, hälinä jää päälle. Hyörinä kaappaa arjen, valuu iltoihin ja luikertelee uniin, josta herätään miettimään ongelmia, jotka pitäisi ratkaista päivisin. Suorittaminen muuttuu olemiseksi, ainoaksi mahdolliseksi tavaksi elää tätä elämää, olla hyväksytty ja saada arvostusta. Jos ei muilta niin itseltään.

Kun stressi pakottaa aivoissa, ajattelumme kapenee ja ratkaisukykymme heikkenee. Emme näe ulospääsyä tilanteesta. Emme uskalla pysähtyä, sillä pelkäämme seurauksia. Piiskaamme itseämme suorituksiin ja unohdamme tuntea myötätuntoa elämämme tärkeintä ihmistä kohtaan.

Kerran uuvuttuaan tunnistaa omat rajansa aikaisemmin. Valvominen aamuyön tunteina, muistamattomuus ja se, että ei enää koe iloa rakastamastaan työstä, ovat viimeisiä merkkejä.

Kantapään kautta opittuna tietää, että itkun kiertäessä kurkussa ollaan jo reilusti punaisella. Tietämisen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös taitoa. Taitoa huomata ja tunnistaa omat hälytyssignaalit ja ennen kaikkea taitoa reagoida niihin. Mitä sinulle tapahtuu ennen punaista aluetta? Entä mitä teet ja mitä muutat, kun huomaat nämä signaalit?

Ajanhallinta on olemista

Mitä ajanhallinta sitten on? Helposti mielellämme ajanhallinnan sellaiseksi, että pyritään saamaan yhä enemmän aikaiseksi ja olemaan niin tehokkaita kuin mahdollista. Mutta itse asiassa ajanhallinta tarkoittaa ihan päinvastaista. Se tarkoittaa, että teet suuremman osan ajasta asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä tai mielekkäitä.

Mitä vähemmän sinulla on työssä mahdollisuus vaikuttaa työnkuormaan, tapahtumiin tai työn sisältöön, sen tärkeämpää on, että vapaa-aikanasi teet asioita, joita voit hallita ja joista voit päättää. Asioita, jotka ovat mielekkäitä sinulle ja lataavat akkujasi. Isokaan työnkuorma ei uuvuta, jos vastaavasti palautumista on riittävästi. Palautumista tarvitaan niin päivä-, viikko- kuin vuositasolla. Päivätasolla se tarkoittaa pientä taukoa tunnin tai kahden välein, riittävää yöunta sekä tekemättömyyden hetkiä työn jälkeen. Millä tasolla sinun mahdolisuudet palautua ovat päivittäin?

Jos tällainen ajanhallinta on sinulle uutta, heitän sinulle haasteen. Mitäpä jos kesän aikana ottaisit joka päivä 30 minuuttia aikaa, jolloin et tee mitään? Et luo tai tuota mitään hyödyllistä, et katso kehittäviä tv-ohjelmia, et siivoa tai tee töitä. Voit lukea kirjaa, mutta se ei saa olla ammattikirjallisuutta. Voit kuokkia puutarhassa, mutta vain tekemisen ilosta nautiskellen, ei lopputuloksen toivossa.

Miten on, lähdetkö haasteeseen mukaan?

Kesäterveisin
Petra

Kirjoitus on julkaistu 8.6. Uraohjaajat ja -valmentajat ry:n verkkosivuilla