Tunnollisuus ja oma sisäinen vaativuus on yksi suurimpia stressinaiheuttajia – ongelma tämä on etenkin silloin, kun työtä on yksinkertaisesti liikaa tai elämässä on muuten kuormitusta.

Tutkimuksissa on tunnistettu, että kasvaminen ympäristössä, joka on tarjonnut vähän lämpöä, ennustaa kamppailua itsekriittisyyden ja häpeän kanssa. 

Usein ensimmäinen ja hyvin inhimillinen reaktio on kyseenalaistaa oma ajanhallinta ja etsiä keinoja, joiden avulla voisi tehdä enemmän, paremmin ja nopeammin. Puskemme eteenpäin ja ohitamme pienen äänen sisällämme, joka sanoo että en jaksa, pysty, kykene.

Osa tunnistaa oman itsekriittisyytensä ja sitten moittii itseään siitä, että moittii itseään. Tämä lisää tuntemaamme tuskaa entisestään ja vie helposti noidankehään.

On luonnollista, että pyrimme välttämään tukalaa oloa. Kun koemme turhautumista tai riittämättömyyttä, reakoimme siihen tekemällä vieläkin kovemmin töitä. Tai syömällä, juomalla, shoppaamalla liikaa tai surffailemalla somekanavalta toiselle “ehkä mä ostan jotain verkkokaupasta”.  Välttäminen on tiedostamaton reaktio, joka tapahtuu automaattisesti.

Tämä on todella inhimillistä. Ihan jokainen meistä kamppailee enemmän tai vähemmän näiden asioiden parissa.

Itsekin huomaan päivittäin asettavani riman tekemiselle korkealle. Teen jatkuvasti työtä itseni kanssa, eikä se ole helppoa.  Siksi tunnen syvää empatiaa stressaantuneita tai uupumuksen partaalla huojuvia ohjattaviani kohtaan.

Olisi niin mahtavaa, jos me ihmiset pääsisimme vähemmällä kipuilulla elämässämme. Ikään kuin tässä maailmassa ei olisi riittävästi ongelmia sen lisäksi että omalla ajattelullamme aiheutamme niitä vielä lisää.

Itseään on vaikea muuttaa ja jostain ominaisuudesta on todella vaikea päästä eroon. Ja toisaalta, onhan vaativuudesta ollut varmasti matkan varrella paljon hyötyäkin. Ehkä se on vienyt elämässä eteenpäin, saanut suorittamaan opinnot loppuun ja auttanut ponnistelemaan työelämässä vaativimpiin tehtäviin. 

Toimintamallejaan kannattaa kuitenkin arvioida säännöllisesti. Jos kokee uupumusta ja väsymystä, on aika kysyä itseltään, kuinka hyvin tämä vaativuus toimii? Miten onnellinen olen? 

Kun vaativuus alkaa aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä, on aika etsiä toimivampia tapoja.

Itsemyötätunto tuo turvaa

Itsemyötätunto on yksi keino lähestyä kriittisyyttä tai vaativuutta itsessään. On huomattu, että ihmiset, joilla on korkea itsemyötätunto ovat vähemmän ahdistuneita, stressaantuneita, uupuneita. Eli heillä on henkistä kuormitusta vähemmän.

Itsemyötätunto tarkoittaa kykyä huomata ikäviä, tuskallisia tuntemuksia itsessään ja kääntyä niitä kohti. Ja sitten löytää keinoja, joilla näitä ikäviä tuntemuksia voi lievittää tai ratkaista. 

Itsemyötätunto ja empatia itseään kohtaan laskee stressiä ja herättää sisäisen turvallisuuden tunteen. Tämä käy usein todella nopeasti! Ja jos alkuun tunteita on vaikea tuntea itseä kohtaan, voi ensin herätellä niitä kohdistamalla ajatukset itselle läheisiin ihmisiin.

Jos pystyt toivomaan kumppanillesi, ystävällesi tai lapsellesi rauhaa ja harmoniaa elämään, voit seuraavaksi kohdistaa nuo toiveet itseesi.

Millainen on sun suhteesi itsekritiikkiin?